AJAMINEN LYNXILLÄ
Shredder DS 3900 on valintani talven parhaille puuteripäiville ja niihin tilanteisiin, kun tarvitsen kelkkaa jolla pääsee syvässä lumessa minne vain. Suurimman osan ajasta ajan Shredder RE 3700:lla. Siinä on loistava jousitus hyppimiseen ja lujatekoinen alusta, joka ottaa vastaan mitä vain sille tarjoaa. Kerrassaan täydellinen kelkka äärimmäisen vaativaan käyttöön, jossa vaaditaan lujaa laitetta! Nautin ajamisesta vuorilla, missä on upeat maisemat ja loputtomasti takamaita ajettavaksi. Tykkään myös urbaanimmasta ajoympäristöstä lähellä kotipaikkaan Fällforsia. Olemalla luova ja hyödyntämällä jokaista mäkeä löytää usein hienoja ajopaikkoja, joita moni ei tule ajatelleeksi. Kannattaa ajatella laatikon ulkopuolelta! Joka kerta kun hyppään Lynxin sarviin, oloni on turvallinen ja luottavainen. Tiedän, että kelkka tottelee jokaista liikettä ja käskyäni.
ALKU
Ajoin ensimmäistä kertaa kelkalla 6-vuotiaana vanhempieni minulle hankkimalla Ski-Doo Elanilla. Ensimmäisenä päivä törmäsin sillä isäni kelkkaan, johon tuli iso reikä kuomuun. Taisi olla 2015 kun tein ensimmäisen backflipin Riksgränsenillä. Se oli suuri hetki urallani. Siitä lähtien olen ollut innokas kokeilemaan kelkalla asioita, joita kukaan muu ei ole aiemmin tehnyt.
SISU
Kuuluisan Turtlegabin ylittäminen takaperinvoltilla Revelstokessa oli minun Sisu-hetkeni. Useat huippukuskit olivat ajaneet jyrkänteeltä alas, mutta backflipiä oli tuskin kukaan edes ajatellut. Paikalliset kuskit pudistelivat päätään kun kysyin, voisiko temppu olla siellä mahdollinen. Adam Thomelius ja minä pidimme silti päämme ja päätimme kokeilla. Tuntien lapioinnin ja lumimyrskyn jälkeen tuli aurinkoinen hetki. Olin valmis ja keskittyneempi kuin koskaan. Vain 10 metrin vauhdinotto ja leveä kuilu ylitettävänä oli jotain todella extremeä. Mutta minä onnistuin siinä ja tunne sen jälkeen oli epätodellinen. Haasteet ovat tämän lajin suola. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen saa minut tuntemaan itseni energiseksi.
