KUINKA VARAUTUA PITKÄLLE REITTISEIKKAILULLE?

Stunt- ja sketsiryhmä Biisonimafia tunnetaan hulvattomista YouTube-videoistaan, joita on julkaistu heidän omalla tubekanavallaan jo 15 vuotta. Keväällä 2022 Biisonimafia saavutti pitkäaikaisen unelmansa, kun toimintakomedia MC Helper BeKINGs lähti elokuvateatterilevitykseen ympäri Suomen. Elokuvan ensi-illan kynnyksellä Biisonimafian ydinkaksikko Janne Kaperi ja Kaitsu Rinkinen hyppäsivät suoraan reittikelkkailun syvään päähän tutustuen lajiin ajamalla kahdessa päivässä runsaat 300 km Lapin lumilla. Jannen ja Kaitsun kokemukset kelkkailusta ennen reissua olivat vähäiset, joten pitkä reittiseikkailu Lynx Rave RE- ja Lynx Xterrain RE –moottorikelkoilla tarjosi uusia elämyksiä ja oppia. Lue alta Biisonimafian vinkit ensimmäistä pitkää kelkkareissua suunnitteleville.

Kaitsu: Ajaessa kuluu yllättävän paljon energiaa, joten syötävää ja juotavaa pitää olla riittävästi. Opin sen, että joku porukasta voi unohtaa tankata kelkkansa, joten varabensaa tarakalle ja vetoköysi on hyvä ottaa mukaan. Tärkeä osa varautumista ovat tietysti ensiapupakkaus ja avaruushuopa – ajoporukasta jollekin voi aina jotain yllättävää tapahtua.

Janne: Kannattaa seurailla, mitä evästä kaverit pakkaavat mukaan ja laittaa itselle hieman parempaa. Juotavaa kuluu ajaessa yllättävän paljon, joten sen määrässä ei kannata säästellä.

J: Itse lähdin ajamaan alkuun aivan liian paksulla vaatekerralla ja ensimmäisellä tauolla sai ajopuvun alta riisua kollaripaidan ja -housut pois. Kelkkailu on sellaista urheilua, että ainakin lauhemmalla säällä riittää kuoripuvun alle pelkkä kerrasto ja suojat.

K: Polvisuojat olivat aivan ykkösjuttu. Niillä pystyy nojaamaan ajaessa kelkan katteisiin ilman pelkoa siitä että muovit hakkaisivat jalkoja. Telatunnelin päälle olevaan laukkuun on hyvä pakata ekstravaatetta tauoille tai siltä varalta että sää kylmenee. Kelkkailuun pätee samat lainalaisuudet kuin muihinkin talvilajeihin: ajaminen kannattaa aloittaa hieman paksummalla vaatekerralla, jota sitten kevennetään sitä mukaa kun kroppa lämpenee.

K: Ensimmäisen ajopäivän loppupuolella aloin hahmottaa ajamista paremmin. Kun voimat alkoivat olla vähissä, jäi liika puristaminen automaattisesti pois. Aloin kuunnella enemmän kelkkaa ja annoin sen tehdä enemmän töitä allani – ajaminen parantui selvästi! Yllätyin lajin fyysisyydestä ja siitä, kuinka siistiä hommaa varsinkin pattisella reitillä ajaminen on. Kelkkailukunto kasvaa vain ajamalla, joten pari lyhyempää lenkkiä pohjalle auttaisi paljon ennen ensimmäistä useamman päivän reissua.

J: Sama juttu kuin Kaitsulla: lajin rankkuus yllätti etenkin silloin, kun reitit olivat vaativassa kunnossa. Huomasin myös, että kokeneempien kelkkailijoiden perässä ajaminen kannattaa. Takaa voi katsoa mallia, miten mutkia ja patteja mennään ja siinä sujuvoituu oma ajaminen kuin huomaamatta.

J: Ensimmäiselle ajopäivälle 100 kilometriä alkaa olla aloittelijalle aika maksimi, varsinkin jos reitillä on patikkoa. Me ajoimme ensimmäisenä päivänä 140 kilometriä ja täytyy myöntää että viimeisillä kymmenillä kilometreillä oli tästä miehestä mehut pois.

K: Mulle se 140 kilsaa oli oikeastaan juuri sopiva matka. Ajaessa aukesivat pitkään piinanneet niskajumitkin ja muutenkin oma ajaminen vain parani matkan edetessä. Eli omaa kehoa kuunnellen ja olosuhteista riippuen, 100 kilsasta ylöspäin voisi mielestäni miettiä ensimmäistä kunnon ajopäivää.

K: Kyselisin kokeneemmilta, mistä löytyy mahdollisimman monipuolista reittiä. Mielestäni reitin tulisi olla sopivassa suhteessa haastavaa, muttei kuitenkaan liian rankkaa, jotta homma pysyisi jollain tasolla mukavana. Mukaan kannattaa ottaa seikkailumieltä ja uskallusta lähteä kauemmas tunturikeskusten ja taajamien lähireiteiltä. Siellä pääsee näkemään aivan erilaisia paikkoja, kuin mitä esimerkiksi laskuhommissa tavoittaa.

J: Samaa mieltä. Parinkymmenen kilometrin säteellä keskuksista vaikuttaisi olevan eniten liikennettä ja reitit voivat olla huonokuntoisia. Parhaat ajomaastot ja upeimmat maisemat löytyivät meidänkin kelkkareissulla kauempaa erämaasta.