Asuin ensimmäistä talvea Lapissa, kun uudet ystäväni pyysivät minua mukaansa moottorikelkkaretkelle. Minua jännitti, enhän ollut ennen ajanut henkilöautoa kummoisemmalla moottorivehkeellä ja epäilin, kuinkahan mahtaisin touhusta suoriutua. Janosin kuitenkin uusia kokemuksia, ja päätin työntää pelkoni taka-alalle ja lähteä mukaan.
Tuo kevättalven päivä on yksi elämäni ikimuistoisimpia. Aurinko paistoi, erämaat aukenivat ympärillämme ja minä ajoin moottorikelkkaa – ensimmäistä kertaa elämässäni! Koin lapsenkaltaista riemua, kun sain opetella jotain aivan uutta ja tuntea, kuinka kelkka vastasi käskyihini. Minä hallitsin sen hevosvoimia, saatoin kuulla sen moottorin murahtelevat kaasupeukkuni tahtiin ja tunsin uuden maailman aukenevan edessäni. Kelkka kuljettaisi minut minne vain!
Tiesin heti, että minun oli hankittava oma kelkka. En ymmärtänyt laitteista tai ajamisesta vielä mitään, mutta hankin oman Lynx Xtrimin ja aloin opetella. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, olen ajanut kelkalla lukemattomia mahtavia reissuja, saavuttanut suomenmestaruuden kelkkasprintissä ja -endurossa sekä osallistunut maailman haastavimmaksi kelkkakisaksi kutsuttuun Cain’s Quest- kestävyyskisaan Kanadassa. Enpä olisi ikinä arvannut, mihin yksi kelkan selässä vietetty päivä voi johtaa. Aina kannattaa kokeilla!
