Lynx GLS 3300 - Lynx-urheilukelkan syntytarina

GLS 3300 aloitti uuden luvun Lynxin tarinassa. Kyseessä oli suomalaisvalmistajan ensimmäinen tehdasvalmisteinen urheilukelkka, joka muutti aiemmin pelkästään hyötykelkkojen valmistajana tunnetun Lynxin imagoa. GLS:llä Lynx iski kasvavaan vapaa-ajan kelkkojen markkinaan.  

1980-luvun alku tarkoitti suurta murrosta aiemmin ainoastaan hyötykelkkojen valmistajana tunnetulle Lynxille. Innokkaiden pioneerien aloittama talliprojekti johti välittömään menestykseen kilparadoilla. Samalla kirjoitettiin alkusanat Lynxin urheilukelkkojen yhä jatkuvalle menestystarinalle.

Lynxin ensimmäinen kilpakelkka rakennettiin Rovaniemen kelkkatehtaalla epävirallisena talliprojektina työajan ulkopuolella vuonna 1982. Tuolloin tehtaan tuotantopäällikkönä toiminut Juhani Tapio houkutteli protoasentaja Esa Kolppasen mukaan tehtävään, jonka tavoitteena oli rakentaa motocrossradoilla meritoituneelle Pauli Piippolalle kilpakelkka.

Epäilijöitä riitti, mutta jo ensimmäisessä kilpailussaan Kemijärven radalla talvella -83 Piippola todisti, että viikonloppujen tallitunnit eivät olleet menneet hukkaan. “Peltinokka” kiisi ruutulipulle ensimmäisenä, vaikka jo ensimmäisessä kurvissa Piippola oli kaatunut ja jäänyt joukon hännille. Metsän laitaan kisaa oli kokoontunut seuraamaan joukko Lynx-kuljettajia. Ruutulipun heilahduksen jälkeen he rohkaistuivat ajamaan radalle juhlistamaan uutta voittajaa.

– Siinä hetkessä kirjoitettiin Lynx-historiaa, muistelee Esa Kolppanen, joka työskentelee edelleen tuotekehityksen työnjohtajana Lynxin tehtaalla Rovaniemellä.

Menestys jatkui vielä samana vuonna länsinaapurissa Ruotsissa, jossa saatiin pian todistaa Pohjolan kilparatojen uuden valtiaan esiinmarssia.

– Minulle ja Jussille (Tapio) tultiin ennen kisoja vinoilemaan, että missä tuosta kelkasta on vetokoukku, Kolppanen nauraa viitaten siihen, että Lynx tunnettiin tuolloin ainoastaan työkelkkana.

– Hymyt hyytyivät, kun Paukka ajoi voittoon.

Lynxin menestys ei jäänyt Ruotissa huomaamatta. Lynxin Ruotsin maahantuoja oli tuolloin yritys nimeltä Alcab, jonka omistaja ja johtaja Aimo Larvia tilasi rovaniemeläisiltä neljä kappaletta Peltinokan kopioita tulevan tiiminsä nuorille kisakuskeille. Kilpakelkkoja tehtiin myös yksi kappale Norjaan ja kaksi Suomeen. Jo seuraavana talvena Lynxillä voitettiin kaikki merkittävimmät mestaruudet kaikissa Pohjoismaissa.

Peltinokan kisamenestys lisäsi painetta Lynxin ensimmäisen urheilukelkan tuotannollistamiseen. Kysyntä oli kovaa etenkin Ruotsissa, jonne Larvia halusi Lynxin kilpakelkkaa vastaavan vapaa-ajan urheilukelkan tyydyttämään vauhdinnälkäisten vapaa-ajan kelkkailijoiden nälkää.

Mestarit radalla. Pauli Piippola ajamassa “Peltinokkaa”, ensimmäistä Lynx-kilpakelkkaa. Kelkka syntyi Juhani Tapion, Esa Kolppasen ja Piippolan käsissä epävirallisena talliprojektina 1982. Lynxin menestysputki alkoi jo Peltinokan ensimmäisestä kilpailusta Kemijärvellä talvella 1983.

Vapaa-ajan kelkkailu kasvaa

Vaikka kilpakelkkailua oli harrastettu jo vuosia, oli moottorikelkka 80-luvun alussa suurimmalle osalle käyttäjistään pelkästään väline talvisten askareiden hoitamiseen ja liikkumiseen. Kelkalla ajettiin kalastamaan ja kuljetettiin rakennustarpeita eräkämpille. Leveätelaiset olivat suosittuja vetojuhtia metsätöissä ja maatiloilla. Viitteitä vapaa-ajan kelkkailun kasvusta alkoi kuitenkin näkyä, kun kelkkakerhoja perustettiin ja ensimmäisiä virallisia kelkkareittejä avattiin.

– Kelkkailu alkoi vähitellen popularisoitua. Reittikelkkailusta ei kuitenkaan vielä puhuttu, kun virallisia reittejäkään ei juurikaan ollut. Ihmiset ajelivat peräkkäin luonnonreittejä ja vakiintuneita kulku-uria pitkin muun muassa laavuille tulistelemaan, muistelee Kari Ylipekkala.

Ylipekkala työskenteli tuolloin suunnittelijana GL 250 -hyötykelkkaprojektin parissa, jota käynnisteltiin samaan aikaan urheilukelkkahankkeen kanssa. Hän teki yli 40-vuotisen uran Lynx-moottorikelkkojen parissa ja eläköityi Lynx-tuotepäällikön tehtävistä hiljattain.

Lynxiä tuolloin valmistanut Nordtrac oli 80-luvun alussa osa Valmetin traktoriryhmää, jonka strategiaan kuului ainoastaan hyötykelkkojen valmistaminen. Tuohon strategiaan idea urheilukelkan rakentamisesta sopi erittäin huonosti, mikä johti kipinöintiin tehtaalla. Lynxin kisamenestys ja etenkin Ruotsista kasvanut paine vapaa-ajan kelkan valmistamiseen saattoi kuitenkin GLS-projektin alulle.

Urheilukelkan tuotannollistamisen sai tuotekehitysosastolla harteilleen Markku Koivurova. Juhani Tapion mukaan oli alun alkaen selvää, että GLS:stä täytyi tehdä houkuttelevamman näköinen kuin Peltinokka-kilpurista.

– Tehtiin päätös, että Peltinokan tekniikkaa käytetään hyväksi, mutta kelkasta täytyisi kuitenkin tulla siistin näköinen. Eihän kukaan ostaisi niin ruman näköistä härveliä!

Täyskäännös ohjauksessa

GLS:n saattaminen sarjatuotantooon ei ollut läpihuutojuttu, sillä talliprojektina syntyneestä Peltinokka-kilpurista oli olemassa vain kaksi piirrustusta – variaattoriakselista ja vetoakselista. Tekniset ratkaisut eivät aina olleet yksinkertaisia monistaa. Yksi tarina liittyy kelkan ohjaukseen.

– Peltinokassa oli persoonallinen nivelohjaus, joka kulki pohjapeltiä myötäillen murrosnivelen välittämänä siten, että raidetangot tulivat etutukivarsien etupuolelle.

Kelkan ohjaus oli erittäin kevyt. Nivelletyn ohjauksen ansiosta sukset kääntyivät ohjauksen alkuliikkeessä vain hieman, mutta tankoa kääntäessä ne kääntyivät paljon. Ensimmäisessä GLS:n protoversiossa ohjaus toteutettiin kuitenkin hieman monimutkaisemmin, muistelee Juhani Tapio.

Tuotekehityspäällikkö Erik Ahmasalo lähti eräänä perjantai-iltana ajamaan GLS:n ensimmäisellä protomallilla tehtaalta kotiin. Viikonloppua seurannut aamuapalaveri tehtaalla oli tulikivenkatkuinen, kun Ahmasalo kertoi lentäneensä useita kertoja kelkan ohjaustangon yli muutaman kilometrin ajomatkan aikana.

– Otimme kelkan pukille ja huomasimme, että sen sukset alkoivat aurata joustoliikkeen mukana. Kiire kelkan tuotantoon saattamisessa oli kova, joten päädyimme kopioimaan Peltinokan ohjauksen GLS:ään sellaisenaan. Ja sehän oli erinomainen, Kolppanen summaa.

Mallivuodelle 1985 julkaistu GLS 3300 erottui muusta Lynx-mallistosta virtaviivaisella muotoilullaan ja mustanpuhuvalla värityksellään. Kyseessä oli ensimmäinen Lynx-malli pitkittäistuetulla erillisjousituksella. Rotax 503 -puhallinmoottori ei ollut aikansa tehokkaimpia, mutta ajo-ominaisuuksiltaan GLS 3300 -moottorikelkkaa voidaan pitää suunnannäyttäjänä. 3300 mm pitkä ja 400 mm leveä telamatto paransi ominaisuuksia pehmeässä lumessa ja vakautti vakautti menoa epätasaisilla reiteillä.

Ylivertainen ajettavuus

GLS 3300 -mallista tehtiin vuonna 1984 15 kappaleen esituotantosarja, joka käytännössä vietiin käsistä. Varsinainen tuotantomalli tuli ulos tehtaalta vuoden 1985 puolella.

GLS keräsi katseita muusta Lynx-mallistosta poikkeavalla muotokielellään. Designin pohjana käytettiin GLX 5900:n kuomua, joka jalostettiin menevämmän näköiseksi pidentämällä sitä ja lisäämällä ilmanottoaukot eteen ja sivuille. Virtaviivainen, kiilamainen profiili yhdistettynä lyhyeen telamattoon ja mustanpuhuvaan väritykseen puna-oransseilla vauhtiraidoilla huokui urheilullisuutta. GLS:ssä käytettiin GL 250 -mallin ohella ensimmäistä kertaa alipainemuovattua pohjamuovia, joka pienensi kulkuvastusta lumessa, lisäsi iskunkestävyyttä, vähensi painoa sekä salli muotoilulle uusia vapauksia.

Jos GLS puhutteli ulkomuodollaan, ajo-ominaisuuksillaan se suorastaan häikäisi. Erityisesti hyvä ohjaus sekä toimiva erillisjousitus olivat tekijöitä, jotka erottivat ensimmäisen Lynx-urheilukelkan kilpailijoistaan. Etu- ja takajousitus muistuttivat rakenteeltaan kilpailevien valmistajien vastaavia, mutta tapa jolla jousitus saatiin toimimaan, poikkesi muista. Tästä on kiittäminen Pauli Piippolaa, jonka vahva kilpailutausta motocross- ja kelkkapuolella toi Lynxin tehtaalle ymmärrystä jousituksen säätämisestä.

– Pauli oli nuoresta pitäen värkännyt iskarihommien kanssa. Se tiesi miten niiden pitää toimia, Juhani Tapio kertaa.

GLS eteni epätasaisellakin ajoalustalla vakaasti, minkä mahdollistivat paitsi toimiva jousitus, myös hyvä painojakauma sekä kilpailijoitaan leveämpi ja pidempi telamatto (400 x 3300 mm). Myös ajoergonomia oli aikaansa edellä: GLS:ssä ei istuttu yhtä takana kuin muissa urheilukelkoissa ja ohjaamo oli tehty tilavaksi sallien kuljettajan aktiivisen liikkumisen kelkan päällä.

Kelkka oli melko painava, mutta käsiteltävyydeltään kevyt ja mekaanisesti kestävä.

– Kelkka painoi yli 200 kg, mutta ei se hajonnut oikeastaan mistään. Runko oli terästä, kun muut käyttivät jo tuolloin alumiinia, Kolppanen sanoo. GLS:n kuomun alla oli kaksisylinterinen puhallinjäähdytteinen Rotax 503. Moottori ei ollut markkinoiden tehokkain, mutta se oli luotettava sekä muuten hieman raskastekoiseen kelkkaan myös kevyt.
 

GLS 3300 jatkoi kilparadoilla siitä, mihin Peltinokka jäi. Kuvassa Lars-Johan Edh, Frode Utsi ja Pauli Piippola juhlimassa Lynx Tournamentin kolmoisvoittoa Rovaniemellä maaliskuussa 1985.

Uuden imagon rakentaja

Vaikka GLS 3300 vakuutti ominaisuuksillaan, ei se noussut heti kaupalliseksi läpimurroksi. Ensimmäisenä tuotantovuonna kelkasta tehtii noin 150 kappaleen valmistuserä, josta suurin osa myytiin Ruotsiin. Leveätelainen GLX 5900 ja uusi kapeatelainen GL 250 olivat Lynxin myynnilliset kulmakivet, GLS:n jäädessä eräänlaiseksi kummajaiseksi hyötykelkkojen hallinnoimalla markkinalla.

Suunta oli kuitenkin muuttumassa. 80-luvun loppu oli Suomessa taloudellista nousuaikaa ja ihmisillä oli ylimääräistä rahaa, jota käytettiin muun muassa moottorikelkkailuun. Luotettavuuden ja hyötyominaisuuksien ohella kelkkojen kohdalla alettiin puhua yhä enemmän myös jousituksesta ja ajo-ominaisuuksista.

Urheilullisen vapaa-ajan kelkan mahdollisuudet oli tunnistettu vihdoin talon sisälläkin ja tätä kulmaa osattiin hyödyntää myös markkinoinnissa. Värikäs GLS-kuvasto ja Lynxin kisamenestys Pohjoismaiden kilparadoilla ruokkivat uudenlaista Lynx-imagoa.

– Kelkkailu ei enää ollut vain karvalakkipäisten isäntien hommaa vaan siitä alettiin nauttia vapaa-ajan harrastuksena muiden joukossa. Tehtaan uusi toimitusjohtaja Pekka Ojanen oli tietynlainen uudistaja, joka ymmärsi markkinoinnin merkityksen. Tuohon aikaan julkaistiin muun muassa legendaariset Lynx Lannistumattomat - ja First Syncro -markkinointivideot, Kari Ylipekkala kertoo.

GLS:n rinnalla tehtiin myös GLS 3300 R -kilpaversiota, joka niitti menestystä pohjoismaisilla kilparadoilla jatkaen Peltinokan aloittamaa voittokulkua. Vuodesta 1986 valmistetussa R-mallissa oli kuluttajamallista poiketen muun muassa viritetty moottori, tuplaputket, rei’ietetty jarrulevy sekä vahvistetut runko, takajousitus ja olkatapit. Lisäksi kelkassa oli ympäriinsä Öhlinsin iskunvaimentimet sekä kevennetty kuomu ilman ajovaloja.

GLS 3300 ei noussut välittömäksi kaupalliseksi hittimalliksi, mutta sen merkitys Lynxin tulevaisuudelle oli kiistaton. GLS:n myötä jousitukseen ja ajo-ominaisuuksiin alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota. Kuvassa tehtaan väkeä erämaareissulla maaliskuussa 1985.

Perintö

GLS 3300 pysyi Lynxin mallistossa vuoteen 1989 saakka kokien vain pieniä muutoksia. Vuosikymmenen vaihtuessa malliperhe laajeni tarjoten puhallinjäähdytteisen GLS 3500:n lisäksi myös nestekoneilla varustetut GLS 3600- ja GLS 3800 RAVE -mallit.

GLS loi kasvupohjan, josta Lynxin urheilukelkat lähtivät kehittymään. 90-luvulla Lynxin mallisto laajeni merkittävästi nimenomaan urheilu- ja vapaa-ajankelkkojen suuntaan. GLS:n kohdalla koettua oivallusta toimivan jousituksen ja hyvien ajo-ominaisuuksien merkityksestä opittiin ajan mittaan hyödyntämään myös muissa kelkkamalleissa.

Laaja mallisto ja markkinajohtajan asema useammassa segmentissä olivat taustavaikuttimena siihen, että Lynxin ja suomalaisen moottorikelkkavalmistuksen tarina jatkui Rovaniemellä. Kanadalainen Bombardier lunasti Starckjohann-Telko Oy:n osakekannan itselleen vuonna 1993 omistettuan siitä puolet vuodesta 1988. Lynx siirtyi kokonaan suuren konsernin omistukseen, mikä mahdollisti tehtaan uudistamisen ja tuotantomäärän kaksinkertaistamisen nopealla aikataululla.

Lynxin historian merkittävimpien mallien listalla GLS 3300 nousee korkealle.

– GLS:n lisäksi GLX 5900, GL 3900 Syncro sekä GL 250 ovat moottorikelkkoja, joilla on ollut suuri merkitys koko kelkkatehtaan ja koko Lynx-merkin olemassaololle. Lynxin tarina olisi voinut olla hyvin erilainen ilman näitä malleja, Ylipekkala pohtii.

GLS 3300 jätti Lynxin historiaan perinnön, joka elää vahvana edelleen.