AJAMINEN LYNXILLÄ
Aion jakaa ajoreissuni kahdelle kelkalle tänä talvena. Vietän paljon aikaa Ravella RE:n selässä eikä Xterrain RE 850 E-TEC jää paljoa vähemmlle huomiolle. Ajamiseni sisältää vähän kaikkea, mutta suurimman osan ajasta se on nopeaa ja erittäin aggressiivista, johon sekä Rave RE että Xterrain RE molemmat soveltuvat loistavasti. Rakastan vuorilla leikkimistä, mutta vielä enemmän rakastan kiitämistä metsän ympäröimien reittien halki yhdessä kavereiden kanssa. Minulla voi olla hauskaa myös työkelkan selässä pilkkireissulla. Kunhan kyseessä vain on moottorikelkkailua, minä yksinkertaisesti rakastan sitä!
Minulle Lynx-kuljettajana oleminen merkitsee enemmän kuin pelkkää tuotemerkkiä. Se merkitsee merkin mukana tulevaa perintöä. Erittäin karua, aikaisin liikkeelle ja takaisin myöhään. Haasteita pelkäämätöntä asennetta. On kunnia olla osana kovien kuljettajien Lynx-perhettä.
ALKU
Isäni eli ja hengitti kelkkoja, ja hän juurrutti sen myös minuun. Ensimmäinen muistoni moottorikelkasta oli noin 5-vuotiaana. Istuin isäni edessä hänen Mach 1 -kelkalla, joka kiisi järven yli. Äitini oli Mach Z:llaan (ns. "Little Precious") ja setäni Tubby omalla kelkallaan. Ensimmäinen ajelin kuitenkin yksin ja seitsemän täytettyäni isäni hankki minulle oman Mini Z:n. Ajoin ympäri pihaa kunnes polttoaine loppui ja isän täytyi tankata kelkka. Yksi ydinmuistoistani!
Asiat alkoivat muuttua vakavammaksi, kun aloimme kilpailla snocrossissa ja voitin paljon kisoja hill-crossissa. Otimme sen silloin erittäin tosissamme, mutta emme koskaan menettäneet rakkautta kelkkailuun.
SISU
Ennen kuin opin sisusta, sanoin aina, että elämässä on ylä- ja alamäkiä ja asiat menevät pieleen – sinun täytyy vain oppia kestämään sitä. Muistan, kun lähdimme ajamaan mökiltäni ja juuttuimme pahaan myrskyyn pitkällä kotimatkallamme. Meillä oli yli 100 kilometriä jäljellä ja ulkona oli pilkkopimeää. Reitti tuskin erottui ja oli kova pakkanen. Se ei ollut hauskaa, mutta sillä hetkellä oli todella siistiä onnistua muuttamaan ajattelutapaa. Olimme jäässä, emmekä nähneet paljoakaan mitään, mutta me vain puskimme matkan läpi päästäksemme kotiin. Tuo reissu kysyi sisua.
