AJAMINEN LYNXILLÄ
Pidän kelkasta, joka todella tottelee kuljettajan liikkeitä. Siksi valintani on Shredder DS. Se taipuu nopeasti rauhallisesta etenemisestä keulitteluun ja muuhun hauskanpitoon – ja sellainen kelkka sopii minulle. Laite sietää kovaa ajoa ja menee minne tahansa. Mikään ei voita vuorilla ajamista. Se on taianomaista. Palkitsevinta on, kun pääsee vääntämään oikein kunnolla vaihtelevissa ja vaativissa vuoristo-olosuhteissa.
ALKU
Aloitin kelkkailun päästäkseni takamaille lumilautani kanssa, mutta ennen pitkää lauta jäi kokonaan pois matkasta. Pian otimme veljeni kanssa mukaan lisäbensaa ja yövyimme vuorilla lumiluolassa.
SISU
Mielestäni sisu on rakennettu vuoristokelkkailun DNA:han. Kysytpä keneltä tahansa tosikelkkailijalta, heillä on satoja tarinoita kerrottavanaan. Muistan kun asuin ensimmäistä vuottani vuoristokylässä ja ajoin aamulla reittiä kohti vuoria – sininen taivas sekä syvää, tuoretta ja koskematonta lunta. Ajoin pienen jyrkän mäen päälle ja harjanteella vedin kunnon puuterikäännöksen. Kun nousin lumesta, huomasin että oikea suksi puuttuu ja tukivarret ja toinen etuiskari ovat rikki. Okei, ei iso juttu? Pian huomasin, että lumi tukahdutti moottorin kun puuttuva suksi ei enää kannatellut keulaa lumen pinnalla. Ainoa tapa edetä halki vuoriston oli kaartaa koko ajan vasemmalle. Lisähaastetta toivat kaksi leveää puroa, jotka oli ylitettävä. Aina kun hieman väsyin, moottori alkoi puutua ja lensin tangon yli. Olin kiinni ja kumossa varmasti sata kertaa tuon päivän aikana. Tuskin olen koskaan ollut niin väsynyt kuin sen reissun jälkeen, mutta siitäkin selvittiin!
