AJAMINEN LYNXILLÄ
Kovavauhtinen ajaminen metsässä ja rinteissä saa adrenaliinini nousemaan. Tykkään ajaa myös pitkiä reissuja, reitillä ja maastossa, joko kavereiden kanssa tai itsekseni. Pidän siitä, että maisemat ja ajopaikat vaihtuvat. Pääasiassa ajan Shredder 3700 RE- ja 3900 DS -malleilla. RE:llä voi ajaa joka paikassa, sillä pääsee myös lujaa ja laite soveltuu kovaan käyttöön. Pidemmille retkille vaihdan alle reittipenkin ja isomman tuulilasin. DS on valintani umpisen retkille. Kelkka on ketterä ja kevyt ajaa ja se menee millintarkasti haluttua linjaa. Rauhallisempi ajaminen on myös mieleeni ja silloin reissuun soveltuu parhaiten Commander tai Xterrain Brutal. Se, että saa olla mukana Lynx-perheessä, on ollut minulle unelma lapsesta saakka. Oli suuri asia, kun pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan herrojen Pauli Piippolan ja Janne Tapion kanssa. Edellisenä yönä ei uni meinannut tulla, kun niin jännitti!
ALKU
Ensimmäisen kerran ajoin kelkalla 4-vuotiaana. Oman kelkkani sain kolme vuotta myöhemmin ja se oli Ski-Doo Citation. 11-vuotiaana sain ensimmäisen Lynxini, joka oli mopoon vaihdettu rikkinäinen GLX 5900, jonka kunnostin. Peruuttaminen oli kaikkein hienointa, sillä pakillisesta kelkasta olin haaveillut jo kauan! Olen ajanut paljon lumella, mutta myös watercrossia. Lisäksi olen ollut mukana useissa kelkkavideoissa. Siisteintä oli ehkä päästä mukaan Nitro Circuksen Suomi-jaksoon. Kelkkailu on ollut minulle aina elämäntapa. Se on hauskanpitoa, jota kohtaan tunnen suurta rakkautta.
SISU
Pitkillä, yksin tehdyillä reissuilla erämaiden halki kysytään sisua. Noissa reissuissa täytyy olla jokin oma viehätyksensä, koska niille tulee joka talvi lähdettyä. Jotain hienoa siinä on, kun sammuttaa kelkan ja kuuntelee vain hiljaisuutta ja luonnon ääniä. Samalla hetkellä kun huomaa, että puhelimessa ei ole kenttiä, tietää olevansa aika kairassa.
