Uuden edessä, vanhan selässä

Venla Jyrkinen on intohimoinen moottorikelkkailija, joka nauttii niin pitkän matkan safareista, umpilumen seikkailuretkistä kuin vauhdikkaasta reitti- ja kilvanajostakin. Venla aloitti kelkkailun vuonna 2016 muutettuaan nykyiseen kotikuntaansa Inariin ja on ehtinyt harrastushistoriansa aikana kilpailla moottorikelkalla endurossa, sprintissä sekä Kanadassa Cain’s Quest -kestävyyskisassa. Keväällä 2021 hän sai tilaisuuden uuteen aluevaltaukseen ja pääsi kokeilemaan vanhan ajan snowcrossia hypättyään vintagekelkan sarviin ja suoraan kisaviivalle yhdeksän muun rohkean naisen rinnalle.
 

Lynx G-Type Racing vuodelta 1999 – edelleen puhdasverinen kisakelkka!
Kuva: Susanna Kujasalo

Istun kelkan selässä ja tuijotan herkeämättä vihreää lippua. Olen asettunut lähtöviivalle kymmenen naisen muodostamaan riviin, rinta rinnan, suksi suksea hipoen. Vasen etusormi jarrulla, oikea peukalo kaasua kutitellen. Sydän jyskyttää korvissa asti, joihin kantautuu korvatulppien läpi myös koneiden pärinä ja kohoavat kierrokset. Lippu heilahtaa ja isken kaasun pohjaan. Kelkka syöksyy matkaan, samoin yhdeksän muuta kelkkaa vierelläni. Nyt ajetaan kilpaa!
 

Tuijotan sisäkurvia ensimmäisessä mutkassa ja tähtään sinne. Kelkka kuuntelee, vaikka ajan sillä ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen ajanut moottorikelkalla, mutta en koskaan tällaisella. Allani kiitää Lynx G-type, vuosimallia -99. Minä, kelkan käskyttäjä, olen aloittanut kelkkailuharrastukseni vasta yli 15 vuotta myöhemmin.

On huhtikuu 2021, mutta Rovaniemelle Proboost Arctic Centerin snowcrossradalle kokoontuneista moottorikelkoista ei voisi sitä arvata. Edustettuna on laaja kattaus kelkkoja aina -70-luvun latikeuloista 2000-luvun alkuun asti. Modernit kelkat loistavat poissaolollaan. Tänään ajetaan moottorikelkkaseura Wintage Weikkojen kauden kolmas vintage snowcross osakilpailu. Mukana on laaja joukko lajin vankkumattomia harrastajia, mutta tällä kertaa kisaviivalla on myös monta ensikertalaista. Wintage Weikot ovat pistäneet merkille moottorikelkkailun kasvavan suosion naisten keskuudessa ja järjestäneet naiskuskeille mahdollisuuden tulla kokeilemaan vintage snowcrossia lainapelien sarvissa.

Kisaviivalle lähteminen vaatii aina rohkeutta. Sitä löytyy näistä naisista, jotka ovat ottaneet tilaisuudesta vaarin ja lähteneet seikkailuun. Moni naisista ei ole koskaan ennen ajanut kelkalla kilpaa, saatikka sitten mitelleet vauhtiaan yhteislähdössä crossiradalla. Silkan rohkeuden lisäksi vaatii jo hulluutta hipovaa heittäytymistä lähteä kisaviivalle kelkalla, jollaisella ei ole ikinä ajanut. Vanhan liiton vehkeet eroavat nykyajan kelkoista monella tapaa: kelkan geometria ja matala ajoasento tekevät kelkan käsittelystä erilaista, eikä kaasarikonetta imuineen ja primereineen tahdo saada tietämätön edes käyntiin.

Päivässä on seikkailun makua ja naiset ovat heittäytyneet siihen täysillä. Osa on tullut satojen kilometrien päästä vain saadakseen viettää muutaman kierroksen vintagekelkan sarvissa. Kaapeista on kaiveltu teemaan sopivia retrokamppeita ajoasuiksi ja asiaankuuluvat suojat ja varusteet haalittu kasaan. Jokainen tekee varikolla tuttavuutta lainakelkkaansa omistajan opastuksella, ja ei muuta kuin radalle. Kahden harjoituskierroksen jälkeen on jo tositoimien aika. Allani kiitävä G-type on minulle uusi tuttavuus, mutta näköjään Lynx on aina Lynx. Se tuntuu hyvältä – sekä ajossa että sydämessä.

Toiset kelkat kulkevat kovempaa kuin toiset, mutta kaikilla on yhtä hauskaa. Vintagekisoissa korostuu yhteisöllisyys, itsensä ylittäminen ja ajamisen riemu.
Kuva: Susanna Kujasalo

Radalla nähdään todellista vääntöä ja ohitustilanteita, ilmalentoja ja tiukkaa mutka-ajoa. Ensimmäisessä kurvissa kolahtelee, mutta koko sakki kurvaa ehjänä maaliin asti. Laji tarjoaa viihdettä ja paitsi ajotaitojen mittelyä, myös laitteiden välisten erojen selvittelyä. Toiset kelkat kulkevat kovempaa kuin toiset, mutta kaikilla on yhtä hauskaa, ainakin niistä virneistä päätellen, jotka kypärien alta erien jälkeen paljastuvat. Vauhdin hurma sekä itsensä ylittämisen, yhdessä touhuamisen ja kelkkailun riemu paistavat kaikkien kasvoilta.
Päivän päätteeksi on syntynyt monta uutta kisakuskia, jotka uhkuvat intoa jatkaa harrastusta vintagelaitteiden parissa. Kiitollisuus hienosta mahdollisuudesta ja luottamuksesta lainakelkkojen järjestämisessä toistuu varikoilla käydyissä keskusteluissa. Kokeilu on ollut koukuttava, kuten Weikot varmasti arvasivatkin. Oman kelkan osto välkkyy jo monen naiskuskin mielessä.

Onneksi vintagekelkkailu tarjoaa varsin matalan kynnyksen mahdollisuuden kilvanajon aloittamiseen. Vintagekelkkoja saa hankittua kohtuuhintaan, vaikkakin ne vaativat usein puuhastelua enemmän kuin nykyajan laitteet. Mutta tekemällä oppii ja apua saa aina. Varikolla on leppoisa ja iloinen tunnelma, kaikki auttavat toisiaan pääsemään viivalle, jos koneiden kanssa joku mättää – taistelut käydään vasta ajoradalla. Ja sittenkin pääasia on nauttia harrastuksesta ja viettää aikaa yhteisen intohimon parissa. Tällaista moottoriurheilu on hienoimmillaan.

Retrokamppeet ja hyvä tunnelma ovat olennainen osa lajia. Minä ja ajokaverini Arja ja Marianne.