Vaikka voisi äkkiseltään kuvitella, että kolmenkymmenen ensikertalaisen samoilla ajoradoilla käskyttämät kelkat saattaisivat aiheuttaa vaarallisia tilanteita ja rikki menneitä vehkeitä, ei koko päivän aikana sattunut yhtään läheltä piti -tilannetta. Naiset veivät kelkkoja huolellisesti ja varmasti, toiset ajajat huomioon ottaen. Siinä missä alkupäivästä oli ilmassa aistittavissa jännitystä, loppua kohden hermostus oli korvattu käsin kosketeltavalla innostuksella. Naiset vertailivat innolla kaksi- ja nelitahtilaitteita, keulojen leveyksiä ja telojen pituuksia, ja jokaiselle tuntui löytyvän kelkkakattauksesta oma suosikkilaite. Kyselipä moni päivän lopuksi jo oman kelkan hankkimisestakin, niin suuren kipinän sai ajopäivä aikaan. Vähintäänkin moni kertoi aikovansa seuraavaksi kokeilla kelkan vuokrausta, mihin nyt oli kynnys huomattavasti pienentynyt, kun perusasiat kelkan käskyttämisestä olivat jo hallinnassa.
Kun osallistujilta päivän päätteeksi kysyttiin, mikä kelkkailussa viehättää, oli vastaus melkein joka suusta sama: ”Vauhti!”. Moni osallistuja mainitsi myös hallinnan tunteen, jonka kelkalla ajaessaan sai kokea ohjatessaan ajoneuvoa mielensä mukaan, sekä itsensä ylittämisen riemun, mikä kyllä loisti lukuisilta kasvoilta sanomattakin selvänä saavutuksena. Vaikka kelkan sarviin ei olisi syntynyt, voi harrastuksen pariin löytää tiensä aikuisiälläkin ja nauttia kelkkailun riemun lisäksi uuden oppimisesta. Ajopäivän antama alkusysäys saattoi monelle osallistujalle olla elämää mullistava käänne. Kuten tiedetään, kelkkailuun jää helposti koukkuun!