Suomenlahti, huhtikuu 2023. Edessä liplattaa sula vesi Virolahdella, Suomen kaakkoiskulmassa. Kuljettaja katsoo merta ja pohtii, minne matka veisi seuraavaksi. Jäämeri – sinne olisi päästävä. Tavoite siirtyy kartalla linnuntietä 1100 kilometrin päähän pohjoiseen.
– Kun matkaa on riittävästi takana, huomaa seikkailun muuttuneen yhtäkkiä omaksi mukavuusalueeksi. Silloin on sama, ajaako kolme vai kymmenen tuhatta kilometriä, Joni Maununen kuvailee tuntemuksiaan Suomen eteläpäässä. Tuossa vaiheessa kevätreissua oli ajettuna 1800 kilometriä.
Jonin reissu oli alkanut viisi päivää aiemmin kotinsa pihalta Ivalosta. Kuten päättömistä tempauksistaan tunnetun Lynx-ambassadorin mieleenpainuvimmat reissut yleensäkin, pääsiäisen megasafarikin alkoi ilman kummempia etukäteissuunnitteluita.
– Ajoin ensiksi Ivalosta Rovaniemelle 360 km ja siellä mietin että mihinköhän sitä sitten. Alunperin olin ajatellut ajavani legendaarisena kelkkailukohteena pidettyyn Tulppioon itäkairassa, mutta mietin että siellä on varmasti niin huonot puhelimen kentät, että en taida uskaltaa lähteä sinne yksin seikkailemaan yötä vasten.
Rovaniemellä yövyttyään Joni käänsi Lynxin keulan Ranuan kautta kohti Oulua. Perämeren rannalta matkamies suuntasi yöksi Iihin, kun matka Ouluun katkesi Iin ja Oulun välillä olevaan veneväylään.
– Sulien vesien kanssa ei talvella ole leikkimistä. Iissä levättyään kirkastui kulkijan ajatus matkan seuraavasta suunnasta.
– Ajattelin että kaikki muut ovat lähteneet pääsiäiseksi kelkkailemaan pohjoiseen, niin minä päätin sitten lähteä etelään.