Unohtumaton seikkailu

Kaksi viikkoa. 5523 kilometriä. Lynx-ambassadori Joni Maununen toteutti keväällä kelkkareissun, joka hakee vertaistaan. Joni ajoi Lynx Xterrain RE 850 E-TEC -moottorikelkalla halki Suomen palaten lähtöpisteeseen Ivaloon Jäämeren ja Kilpisjärven kautta.
 

Tehty pitkille reissuille. Joni Maununen toteutti kevätseikkailun vuosimallin 2024 Lynx Xterrain RE 850 E-TEC -crossover-kelkalla. Tavallista reittimallia pidempi ja karkeampi telamatto huolehti etenemistä paikoin upottavissa olosuhteissa. Huippulaadukas jousitus ja iskunvaimennus takasivat ajomukavuuden vaihtelevilla reiteillä.

Suomenlahti, huhtikuu 2023. Edessä liplattaa sula vesi Virolahdella, Suomen kaakkoiskulmassa. Kuljettaja katsoo merta ja pohtii, minne matka veisi seuraavaksi. Jäämeri – sinne olisi päästävä. Tavoite siirtyy kartalla linnuntietä 1100 kilometrin päähän pohjoiseen.

– Kun matkaa on riittävästi takana, huomaa seikkailun muuttuneen yhtäkkiä omaksi mukavuusalueeksi. Silloin on sama, ajaako kolme vai kymmenen tuhatta kilometriä, Joni Maununen kuvailee tuntemuksiaan Suomen eteläpäässä. Tuossa vaiheessa kevätreissua oli ajettuna 1800 kilometriä.

Jonin reissu oli alkanut viisi päivää aiemmin kotinsa pihalta Ivalosta. Kuten päättömistä tempauksistaan tunnetun Lynx-ambassadorin mieleenpainuvimmat reissut yleensäkin, pääsiäisen megasafarikin alkoi ilman kummempia etukäteissuunnitteluita.

– Ajoin ensiksi Ivalosta Rovaniemelle 360 km ja siellä mietin että mihinköhän sitä sitten. Alunperin olin ajatellut ajavani legendaarisena kelkkailukohteena pidettyyn Tulppioon itäkairassa, mutta mietin että siellä on varmasti niin huonot puhelimen kentät, että en taida uskaltaa lähteä sinne yksin seikkailemaan yötä vasten.

Rovaniemellä yövyttyään Joni käänsi Lynxin keulan Ranuan kautta kohti Oulua. Perämeren rannalta matkamies suuntasi yöksi Iihin, kun matka Ouluun katkesi Iin ja Oulun välillä olevaan veneväylään.

– Sulien vesien kanssa ei talvella ole leikkimistä. Iissä levättyään kirkastui kulkijan ajatus matkan seuraavasta suunnasta.

– Ajattelin että kaikki muut ovat lähteneet pääsiäiseksi kelkkailemaan pohjoiseen, niin minä päätin sitten lähteä etelään.

Erämainen Inarijärvi kylpee iltavalossa. Mukana seikkailulla kulki vain kaikkein välttämättömimmät tavarat. Varabensa, lisäöljy ja LinQ-laukku pysyivät tukevasti Xterrain RE:n tunnelin päällä.

Jonin reissukelkaksi oli valikoitunut vuosimallin 2024 Lynx Xterrain RE 850 E-TEC -crossover-kelkka, joka on parhaimmillaan juuri pitkillä matkoilla.

– Pitkä matto vakauttaa menoa kuoppaisilla reiteillä ja siitä oli apua myös myöhemmin kun pehmeä lumi teki etenemisestä haastavaa. “Tertun” jousitus sopi loistavasti vaihtelevien reittien kesyttämiseen.

Mukanaan Joni kuljetti vain kaikkein tarpeellisimmat Lynx-lisävarusteet ja tavarat, jotka oli pakattu LinQ-tunnelilaukkuun ja ohjaustankolaukkuun. Lisäksi Xterrain RE:n tarakalla kulki LinQ-polttoainekanisteri ja -öljysäiliö pitkien tankkausvälien varalta.

– Laukussa oli vaihtovaatteet, hygieniatarvikkeet, evästä, BRP:n työkalusarja, puukko, monitoimityökalu, nippusiteitä, kuormaliina ja gorillateippiä. Tietysti mukana oli myös ensiapulaukku ja useampia tulentekovälineitä.

LUMI EI LOPU

Havitellen Jyväskylää ja jopa Tamperetta, joutui reissumies kuitenkin Viitasaarella Keski-Suomessa toteamaan, että kelit olivat haastavat. Vaikka reissun slogan oli #lumieilopu, alkoi lumipeite oikeasti käydä Viitasaarella Keski-Suomessa vähiin.

– Ihmiset lähettelivät somen kautta viestejä, että älä lähde siihen ja siihen suuntaan, kun lumi loppuu. Siitä se sitten syntyi reissun tägi joka taisi jäädä elämään omaa elämäänsä.

#lumieilopu. Rautatien ylitys Kesälahdella Pohjois-Karjalassa.

Viitasaarelta suunta kääntyi kohti Savoa. Kapeita ja patikkoisia lumirännejä pitkin edettyään vietti matkamies reissun kylmimmän yön laavussa kelkkareitin varrella Vieremän liepeillä.

– Kelkkatakki oli peittona ja tuli lämmitti niin kauan kuin se paloi. Pakkasta oli reilusti, joten kylmähän se yöllä tuli.

Laavuyö Vieremällä oli tunnelmallinen, mutta kylmä. Sallassa puitteet olivat kohdillaan paitsi kelkkailuun, myös majoittumiseen Tuntsan Pubilla.

Sää ja keliolosuhteet vaihtelivat reissun aikana huimasti. Pakkasta saattoi yöllä olla 20 astetta, kun pahimmillaan päivälämpötilat kipusivat 15 asteeseen.

– Kiire tuli etelään päästä, sillä lumi meinasi oikeasti loppua. Tässä vaiheessa olin jo päättänyt, että Suomenlahti olisi päästävä näkemään kelkan selästä.

Somen kautta yleisö pääsi seuraamaan Jonin seikkailuja lähes reaaliaikaisesti. Facebookin kelkkaryhmään sateli päivityksiä kunkin alueen lumitilanteesta ja Instagramin viestilaatikko täyttyi tsemppiviesteistä yksinäiselle ratsastajalle. Myös yösijaa ja muuta apua tarjottiin.

– Palaute oli koko reissun ajan pelkästään positiivista ja ihmiset tulivat aina juttelemaan ja ottamaan kuvia kun olin jossain tankilla tai muuten taukoa pitämässä. Se kyllä lämmitti mieltä.

Reissun kuluessa Joni oppi sen, että viestittelevillä seuraajilla saattoi olla hieman eri käsitys kelkkailuun riittävästä lumen määrästä, kuin erikoisissa olosuhteissa ajamaan tottuneella Lapin miehellä.

– Päätin lopettaa kyselemisen ja jatkoin suunnistamista netin reaaliaikaisten lumikarttojen ja BRP GO! -sovelluksen avulla.

Lämpimiä ajopäivä, kylmiä öitä ja kovia vesisateita. Joni käytti ajoreissullaan Lynx Stamina Enduro -ajopukua, joka tarjosi loistavan suojan vaihtelevalta säältä. Lynxin alus- ja välikerroksilla Joni sääteli asun lämpimyyttä kulloisenkin sään mukaan pitääkseen olotilan mahdollisimman mukavana.

Tepposet hupeneva lumipeite teki Lappeenrannan ja Imatran välillä, jossa kelkan keula sukelsi ojassa lumikannen läpi ja osui kiveen. Ylätukivarsi vääntyi, mutta onneksi apu löytyi Imatralta paikalliselta Lynx-kauppiaalta.

– Sain Vene-Hietsulta uuden tukivarren ja pääsin pajottamaan kelkkaa sisätiloihin. Samalla kelkka huollettiin, olihan reissua takana jo lähes 2000 km ja ties minkä verran edessä. Sukset olivat kuluneet vähällä lumella ajamisesta joten vaihdoin ne uusiin. Samalla vaihdoin liukumuovit ja jääraapijat varmuuden vuoksi, vaikka ne olivatkin vielä hyväkuntoiset.

KOHTI JÄÄMERTA

Suomenlahdelta Jonin ja Xterrain RE:n matka jatkui Imatran kautta takaisin kohti pohjoista, tällä kertaa Suomen itärajaa myötäillen. Pohjoista kohti mentäessä ajo-olosuhteet muuttuivat taas suosiollisemmiksi.

– Joensuun yläpuolella kiire loppui. Lunta alkoi olla taas metritolkulla ja reittikin kantoi hyvin.

Ajo-olosuhteita laidasta laitaan. Suurempia järvenselkiä ylittäessä Joni ehti kertomansa mukaan ajatella maailman valmiiksi useaan kertaan, kun taas Etelä-Savon kapeat ja patikkoiset rännit vaativat ajajalta jatkuvaa tarkkaavaisuutta.

Reitin ehkä maukkaimmat ajo-osuudet osuivat Tulppioon – 90-luvun safarikelkkailijoiden mekkaan, joka oli reissun alkuperäinen määränpää.

– Tulppio oli reissun yksi hienoimmista yksittäisistä paikoista. Reitit siellä on merkitty kuin nelostiellä ja lumitilannekin oli vuodenaikaan nähden hyvä.

Itäkairasta matka jatkui kohti Saariselkää, jossa vietetyn yön jälkeen Lynxin sukset kääntyivät kohti Nuorgamia ja Norjan rajaa. Kuusi päivää aiemmin oli edessä välkkynyt Suomenlahti ja pian oltiin Manner-Euroopan pohjoislaidalla ihmettelemässä jylhänä vellovaa Jäämerta. Tenovuono Finnmarkissa oli samalla reissun pohjoisin piste.

– Jäämerelle pääsy oli ehdottomasti yksi reissun kohokohtia. En ollut kuitenkaan vielä kylläinen matkanteon osalta, joten lähdin kohti länttä.

Seikkailun kohokohtia. Matkamies on päässyt ajamalla Jäämeren rantaan Pohjois-Norjan Tenovuonolla.

Kilpisjärvelle Joni ajoi Tenojokivarsi-Karigasniemi-Muddusjärvi-Pokka-Enontekiö -reittiä. Ylä-Lapissa ja Käsivarressa lunta vielä riitti, mutta Kilpisjärvellä alkaneet vesisateet toivat ajamiseen oman mausteensa.

– Vesisade pehmitti reitit ihan läpi asti, joten reitillä pysyminen vaati jatkuvaa taiteilua. Onneksi Xterrain RE:n pitkä telamatto piti huolen siitä, että eteneminen jatkui vaikka lumi etenkin Kilpisjärveltä Norjan puolelle oli yhtä helvettiä – upottavaa sosetta koko matkan.

Jonin tavoitteena oli päästä ajamalla Atlantin rantaan Norjan Oterenissa. Vesisateet ja lämmin sää saivat vuorilta laskevat joet tulvimaan massiivisina. Atlantin saavuttaminen Lyngen-vuonolla jäi haaveeksi.

– Viimeinen joen ylitys reitillä oli niin raju, että oli pakko nostaa kädet pystyyn. Meri olisi ollut enää 200 metrin päässä.

Vaihtoehtona ei ollut kuin kääntää Lynxin nokka kohti jälleen kohti etelää. Märkä ja lämmin sää teki sukkuloinnista Länsi-Lapin kautta Rovaniemelle haastavaa, mutta periksi ei enää tässä vaiheessa voinut antaa. Ivaloon – matkan lähtöpisteeseen ja kotiin – olisi ajamalla vielä päästävä.

VAPAUDEN TUNNE

Reilut kaksi viikkoa kelkan selässä. Suomi päästä päähän, lossimatka, Suomenlahti, Norjan Jäämeri ja kolmen valtakunnan rajapyykki Kilpisjärvellä. Uupumusta, kylmää, märkää, hikoilua. Unohtumattomia yksinäisiä hetkiä erämaassa, mieleenpainuvia kohtaamisia ihmisten kanssa. Lynx Xterrain RE:n matkamittari näytti Ivalossa lopulta 5523 kilometriä.

Kelkkareittien varrella näkee paljon asioita muistuttamassa menneestä ajasta. Vanha kauppa-auto Puumalan reitillä, järvimatkansa jo tehneitä veneitä Saimaalla ja erämaakammi Pohjois-Inarilla.

Joni on tottunut tekemään huimia seikkailuja aiemminkin, mutta lumella ei intohimoinen kelkkailija ole moista taivalta aiemmin taittanut. Seikkailut Euroopan halki mitä eksoottisimmilla autoilla, Suomen ympäri Can-Am-mönkijällä ja safarit Sea-Doo-vesijeteillä Inarijärvellä ovat olleet omalla tavallaan ikimuistoisia, mutta reilut 5500 kilometriä yksin moottorikelkkaillen on sellainen kokemus, jonka kovaksi keitetty seikkailijakin muistaa vielä pitkään.

– Kelkalla edetään maastossa ja etenkin yksin ajaessa on usein kaukana avusta, jos jotain sattuu. Ja olihan tuo myös fyysisesti aika raaka ponnistus verrattuna vaikkapa Euroopan autoretkiin.

Vastaavaa reissua suunnitteleville Joni antaakin neuvoksi paneutua huolelliseen reittisuunnitteluun. Myös riskit on syytä kartoittaa etukäteen ja niihin täytyy osata varautua.

– Yksin ajamista en suosittele kenellekään. Itsekin tykkään ajaa enemmän kavereiden kanssa, mutta tällaiselle reissulle ei oikein voi ketään saada mukaan, kun ei tiedä minne ollaan menossa ja koska palaamassa kotiin. Yksin ajaessa tietysti saavuttaa erityisen vapauden tunteen kun saa valita määränpään, yöpymispaikat, ajopäivien pituuden ja reissun keston ihan itse.

– Lähtö on aina matkan vaikein hetki. Mutta kun lähtee, ei ajamista malta lopettaakaan.

Tuohon ajatukseen kiteytynee paljon seikkailijan mielenmaisemasta. Ja Lynx-ajajien sisusta.