Ystävyys alkoi moottorikelkkailun kautta

Inari: Kun muutimme perheeni kanssa Lappiin Helsingistä muutama vuosi sitten, minulla oli ennakkoon se kuva että täällä ei voi elää ilman moottorikelkkaa. Ajattelin, että täällä kaikilla on kelkka – se pitää olla yhtä lailla kuin autokin. Jo ensimmäisenä talvena Lapissa asuessani sain kelkan käyttööni, enkä voisi enää kuvitella eläväni ilman sitä. Se on antanut minulle mahdollisuuden liikkua ja lähteä erämaahan myös talvella.

Minttu: Perheemme toinen koti on Tampereella, mutta talomme valmistuttua Ylläkselle olemme viettäneet entistä enemmän aikaa Lapissa. Kelkkailu tuli mukaan, kun mieheni Sampo syttyi uudestaan nuoruutensa harrastukseen ja hankki meille kelkan. Kokeilin tietysti ajamista, mutta en osannut odottaa, että innostuisin itsekin niin paljon kelkkailusta. Innostuin, koska olin halunnut löytää tavan päästä itsekseni luontoon, muutenkin kuin jalkaisin. Pian meille oli hankittava toinenkin kelkka.

Inari: Olen hullaantunut vetämään hiihtolatua kotikylämme Vuojärven lähimetsiin. Vien lapset hirviseuran nuotiopaikalle grillaamaan makkaraa ja menen itse metsään ajelemaan reittilana perässä. Toinen tapani harrastaa on lähteä yksin kelkkareitille. Olen myös löytänyt somen kautta tiiviin kelkkamimmit-yhteisön ja olen ajanut heidän kanssaan pari pidempää reissua hyvässä naisseurassa. Kahden ensimmäisen talven aikana kelkkani mittariin kertyi yli 3000 kilometriä. Kelkka on minulle väline arkeen ja seikkailuun!

Minttu: Tykkään ajaa enimmäkseen reitillä. Olen ajanut Ylläksen reiteillä, Levillä ja Saariselän maastoissa. Aluksi vauhtini oli todella hidasta, mutta kokemuksen myötä ja ajokavereiden esimerkkiä seuraamalla on ajovauhtini alkanut kasvaa ja ajamiseen on tullut lisää varmuutta.

Inari: Mintun mies Sampo oli vieraana podcastissani ja samalla meillä tuli puheeksi, että hekin olivat hankkineet kelkat Mintun kanssa. Sampo arvioi, että tulisimme varmasti hyvin juttuun Mintun kanssa, ja hänen vinkistä otin Mintun Instagram-tilin seurantaan. Aloimme pitää yhteyttä ja aika pian olimmekin yhdessä kelkkailemassa Levillä. Tuli heti olo, että meillä synkkaa tosi hyvin. Myöhemmin olemme tavanneet aina tavalla tai toisella kelkkailun merkeissä.

Minttu: Olen aina uskonut että kun naiset pistävät keskinäiset voimansa yhteen, saadaan sitä kautta jotain aikaan. Inarin korkealentoiset jutut upposivat minuun heti, ja arvostan hänen raakaa rehellisyyttään. Kelkkailu tosiaan on yhdistänyt meidät.

Inari: Toki kelkkailu ei yksin riitä ystävyyteen. Mutta sanotaan näin, että kelkkailu on tuonut meidät fyysisesti yhteen järjestäen syyn kohdata. Arvostan Mintun aitoutta ja sitä että hän uskaltaa sanoa mielipiteensä.

Minttu: Ehkä se, kun oivalsin miten vauhtia pitämällä ajaminen on paljon sujuvampaa ja mukavampaa. Liian hitaasti etenemällä meno on kuoppaisella reitillä tosi nykivää ja raskasta, mutta nähtyäni miten mieheni Sampo ajaa könttien yli, huomasin että noinkin voi tehdä ja uskalsin lopulta kokeilla itsekin.

Inari: Yrittäjänä tapaan säännöllisesti työnohjaajaa, joka neuvoi minua lähtemään yksin kelkalla retkelle ja ottamaan eväät mukaan. Sen retken aikana tuli tunne, että mikään ei pidättele minua tässä maailmassa. Pystyn selviämään ihan mistä vain. Sitä tunnetta olen pystynyt heijastamaan myöhemmin kaikkeen muuhunkin tekemiseeni. Koen saavani kelkkailusta voimaa.

Inari: Olen aina ollut vahvasti luontoihminen ja puhunut paljon luonnossa liikkumisesta, luonnonsuojelusta ja kasvissyönnin puolesta. Monelle se ei ole istunut samaan mielikuvaan kelkkailun kanssa, toisin kuin vaikkapa vaeltaminen. Ajattelen niin että luontoon voi mennä eri välineillä. Rinnastan kelkkailun veneellä liikkumiseen kesällä. Kelkkailija ja luontoihminen mahtuvat mielestäni hyvin samaan persoonaan. Meidän kylässä en ole juurikaan nähnyt naisia kelkan selässä ja törmäsinkin alkuun sellaiseen asenteeseen, että osaakohan tuo stadilaislikka edes käynnistää kelkkaa, saati peruuttaa reen kanssa. Olen näyttänyt että kyllä osaa!

Minttu: Minäkin olen ennen ajatellut kelkkailun hirveän maskuliinisena lajina. Sitten huomasin, että oikealla varustuksella ja tietynlaisella itseensä uskomisella selviää – iällä ja sukupuolella ole mitään merkitystä. Kelkkailun myötä olen huomannut, että minäkin pystyn nauttimaan luonnosta ja moottoriurheilusta. Olen aiemmin aliarvioinut itseäni monessa suhteessa, ja tämä oli taas yksi esimerkki. Uskallanpas!

Minttu: Kelkkanaisen eväsleipä, eli kamiinan päällä foliossa lämmitetty täytetty voileipä taukokodalla. Kuulin myös, että kelkan pakoputken vieressä voi lämmittää pienen pakastepizzan. Se on mahtava oivallus, jota aion kokeilla! Yllätyin myös siitä, miten monella tapaa kelkkailua voi harrastaa. Inari vetää latuhöylää, umpisella voi seikkailla ja reittejä pitkin tehdä pitkiä reissuja.

Inari: Olen oppinut että kelkalla nopeus voi olla myös hyvä asia. Esimerkiksi jos jään päällä on vesisosetta, pitää olla vauhtia. Välillä koen kelkan selässä hienoja itseni ylittämisen hetkiä. Tässä minä lauttasaarelainen vedän latua Vuojärven metsissä, keskellä Lapin kaamosta.