FORMULAKUSKI HAAVEILEE PITKÄSTÄ ERÄMAASEIKKAILUSTA

EMMA KIMILÄINEN RAKASTAA MOOTTORIKELKKAILUA

Emma Kimiläinen ajoi ensimmäistä kertaa kartingautolla kolmivuotiaana ja ensimmäiset kartingkisansa viisivuotiaana. Menestys kartingluokissa johti 15-vuotiaana pikkuformulaluokkiin, joista hän eteni Euroopan touring car –sarjojen kautta takaisin yhdenistuttaviin formula-autoihin.

Kilpa-autoilijan uransa ohella Emma on tullut tutuksi radio- ja TV-juontajana sekä puhujana erilaisissa tilaisuuksissa.

Nykyään Emma kilpailee W Series –sarjassa, jonka alkavalta kaudelta tavoitteena on vain mestaruus. Emma on omien sanojensa mukaan intohimoinen mäntäpää, jolle talvisin parasta lajitreeniä on urheilullinen reittikelkkailu.

Emma Kimiläinen nauttii Lapin keväthangilla 2022 mallivuoden Rave RE 850:sen selässä.

MIKÄ ON OLLUT ENSIKOSKETUKSESI MOOTTORIKELKKAILUUN?

Emma: Isä hankki perheeseeni kelkan kun olin lapsi, ja muistan istuneeni viisivuotiaana isän edessä kun hän ajoi. Meillä oli tuolloin mökki Messilässä ja siellä pääsin ajamaan kelkalla aina kun järvet olivat jäässä ja lumi maassa. Kelkka otettiin aina mukaan, kun menimme talvilomilla pohjoiseen. Kävin 15-vuotiaana suorittamassa traktorikortin teoriakokeen, jotta sain ajaa laillisesti kelkkaa. Traktori onkin niitä harvoja ajoneuvoja, joita en ole koskaan ajanut, vaikka korttikin löytyy! Aikuisiällä kelkkailu jäi vuosiksi hieman vähemmälle ja ajoin ehkä kerran tai pari talvessa. Viime talvena korjasin asian ja pääsin pitkästä aikaa kelkkailemaan useita kertoja Lapin lumilla.

MILLAINEN KELKKAILIJA OLET?

Emma: Ajan enimmäkseen reitillä. Tykkään urheilullisesta etenemisestä mahdollisimman monipuolisilla reiteillä ja yleensä olen ajoporukasta se, joka kyselee vielä kahden tunnin nopean lenkin jälkeen että kuka lähtisi vielä ajamaan!

Olen kokeillut pari kertaa myös syvän lumen ajoa. Koen lajin erittäin mielenkiintoisena ja haastavana, mikä sopii minulle joka rakastaa haasteita ja haluaa jatkuvasti oppia uutta. Syvässä lumessa vaaditaan aivan erilaista ajotekniikkaa ja käytetään kroppaa erilailla kuin reittiajossa. Olisi hienoa päästä tulevana talvena ajamaan enemmän myös syvässä lumessa.

AJAT FORMULA-AUTOLLA TASAISTA RATAA, JOSTA PATIT JA HYPYT PUUTTUVAT. MITÄ YHTEISTÄ KELKKAILULLA ON KILPA-AUTOILUN KANSSA?

Emma: Paljonkin. Molemmissa tarvitaan reaktionopeutta, ajosilmää ja kolmiulotteista hahmottamiskykyä. Vaikka kilpa-autossa ja kelkassa istutaan eri asennoissa ja käytetään kroppaa aivan eri tavalla, molempia pitää ajaa perstuntumalla. Autossa pitää pystyä aistimaan keliolosuhteiden vaikutus rataan ja pitoon – aivan samalla tavalla kuin kelkkaillessa pitää pystyä tuntemaan olosuhteiden vaikutus ajamiseen. Kaikki perustuu mukautumiseen ajoneuvon ja ajoalustan mukaan ja siihen, miten omalla toiminnalla voi vaikuttaa nopeuteen.

Kelkkailu on hyvää treeniä ja käytännössä ainoita lajeja, johon saan talvisaikaan tuotua oman lajini elementtejä. Lisäksi reipastahtinen reittikelkkailu on erittäin hyvää fysiikkatreeniä. W Series -sarjassa ajetaan 40 minuutin mittaisia kisoja, joissa sydämen syke on keskimäärin noin 20 prosenttia maksimisykkeestä. Sykealue on aika lailla sama, mitä reittikelkkailussa kovassa patikossa.

OLET VIIHTYNYT ERITYISESTI LYNX RAVE ENDURON SELÄSSÄ. MIKÄ KELKASTA TEKEE NIIN HYVÄN MAKUUSI?

Emma: Rave Enduro tuntuu sopivalta laitteelta minun fysiikalleni ja ajotyylilleni. Alusta on sairaan hyvä jo vakiona: se on sopivan jämäkkä ja ottaa möykyt vastaan hienosti. Lyhyt tela on pidon ominaisuuksiltaan optimaalinen reitille ja se auttaa kokoistani kuskia hallitsemaan kelkkaa kropan painonsiirroilla. Tiukoissa tilanteissa saa pienellä jarrutuksella hallittua luisua peliin.

600-kuutioinen moottori on tähän kelkkaan loistava ja sillä pystyy avaamaan urut oikeassa kohtaa mutkan leikkauspisteessä – aivan kuten rata-autolla. Olen ajanut myös 850:llä Rave RE:llä ja kieltämättä ajatus Endurosta samalla koneella kiehtoisi. Pikkaisen potkua lisää, niin Enduro olisi unelmien kelkkani!

MILLAINEN OLISI UNELMIESI KELKKAREISSU?

Emma: Mukava porukka kasaan, suunnaksi joku upea vuoristomaisema ja matkaan pari erilaista kelkkaa. Ensin ajettaisiin pari päivää reittejä urheilullisesti johonkin pisteeseen, yövyttäisiin erämaassa ja seuraavana päivänä jatkettaisiin seikkailua syvän lumen laitteilla. Tulistelua, erähenkeä ja ihania ihmisiä. Tämä voisi tapahtua vaikka Norjassa tai Venäjällä.

Kelkkailussa on aina mukana hyvä fiilis, enkä koskaan kelkkaile yksin. Lajin parissa olenkin tutustunut ihmisiin, joista löytyy erähenkeä, urheilullisuutta ja mäntäpää-mentaliteettia sopivassa suhteessa!

Emma lähtee tavoittelemaan mestaruutta kesäkuussa alkavalta W Series –sarjan kaudelta. Kelkkailu on hänen mukaan parasta lajiharjoittelua, jota hän voi tehdä talviaikaan.

MILLAISELLA AUTOLLA KISAAT W SERIES –SARJASSA?

Emma: Autot ovat FIA:n Formula 3 – standardin mukaisia F3 T-318 formuloita, joissa on Alfa Romeon 1.8 litrainen turboahdettu moottori. Suoranopeudet ovat kisoissa parhaimmillaan 270 kilometriä tunnissa. Autot ovat raakoja kilpa-autoja, joissa ei ole ohjaustehostinta eikä juuri ylimääräistä sähköistä tekniikkaa. Kuljettaja voi ajaessa säätää vain jarrubalanssia ja auton kääntäminen kurveissa kysyy fysiikkaa. G-voimia ja tärinöitä vastaan saa taistella koko kropalla.

Emman kilpa-auto on pelkistetty ja raaka Formula 3 –luokan auto, joka kulkee radan suorilla noin 270 kilometriä tunnissa. Autossa ei ole ylimääräistä sähköteknologiaa ja ohjaustehostamattoman auton kääntäminen on raskasta. Kuva: W Series

MILLAISIN ODOTUKSIN LÄHDET KESÄKUUN LOPUSSA ALKAVAAN W SERIES –KAUTEEN?

Emma: Odotan kautta innolla, sillä viime kausi jäi koronapandemian takia kokonaan ajamatta. Suuri juttu on se, että osakilpailut ajetaan tästä kaudesta lähtien Formula 1 –kisaviikonloppujen yhteydessä samoilla radoilla. Se tietää sarjalle suurta profiilinnostoa ja meille kuskeille tilaisuutta päästä näyttämään taitomme todella vaikutusvaltaisille henkilöille moottoriurheilupiireissä. Uskon, että viimeistään viiden vuoden päästä naiskuljettaja nähdään F1:ssä. 32-vuotiaana oma ikäni alkaa ehkä jo tulla vastaan, mutta uskon että W Series –sarjan kasvanut näkyvyys voi auttaa myös minua löytämään uusia kiinnostavia töitä moottoriurheilun parista.

Sarjamme on todella tasaväkinen ja kaikkien ajaessa samanlaisilla autoilla kuskien erot todella ratkaisevat menestyksen. Edellisestä ajetusta kaudesta 2019 jäi paljon hampaankoloon, sillä loukkaantumisen takia puolet kisoista jäi minulta ajamatta. Mestaruus on tietysti nyt päätavoitteeni, mutta kahdeksan osakilpailun mittainen kausi ei jätä juuri varaa keskeytyksille tai muulle epäonnelle. Väkisin ei kannata yrittää joka kisaa voittaa – uskon että tasaisesti hyville pisteille ajamalla voi pärjätä mestaruustaistossa.