Millaisia ovat olleet tähän asti kokemanne kohokohdat kelkkailun parissa?
Minttu: Ehkä se, kun oivalsin miten vauhtia pitämällä ajaminen on paljon sujuvampaa ja mukavampaa. Liian hitaasti etenemällä meno on kuoppaisella reitillä tosi nykivää ja raskasta, mutta nähtyäni miten mieheni Sampo ajaa könttien yli, huomasin että noinkin voi tehdä ja uskalsin lopulta kokeilla itsekin.
Inari: Yrittäjänä tapaan säännöllisesti työnohjaajaa, joka neuvoi minua lähtemään yksin kelkalla retkelle ja ottamaan eväät mukaan. Sen retken aikana tuli tunne, että mikään ei pidättele minua tässä maailmassa. Pystyn selviämään ihan mistä vain. Sitä tunnetta olen pystynyt heijastamaan myöhemmin kaikkeen muuhunkin tekemiseeni. Koen saavani kelkkailusta voimaa.
Oletteko kohdanneet jotain kelkkailuun liittyviä ennakkoluuloja?
Inari: Olen aina ollut vahvasti luontoihminen ja puhunut paljon luonnossa liikkumisesta, luonnonsuojelusta ja kasvissyönnin puolesta. Monelle se ei ole istunut samaan mielikuvaan kelkkailun kanssa, toisin kuin vaikkapa vaeltaminen. Ajattelen niin että luontoon voi mennä eri välineillä. Rinnastan kelkkailun veneellä liikkumiseen kesällä. Kelkkailija ja luontoihminen mahtuvat mielestäni hyvin samaan persoonaan. Meidän kylässä en ole juurikaan nähnyt naisia kelkan selässä ja törmäsinkin alkuun sellaiseen asenteeseen, että osaakohan tuo stadilaislikka edes käynnistää kelkkaa, saati peruuttaa reen kanssa. Olen näyttänyt että kyllä osaa!
Minttu: Minäkin olen ennen ajatellut kelkkailun hirveän maskuliinisena lajina. Sitten huomasin, että oikealla varustuksella ja tietynlaisella itseensä uskomisella selviää – iällä ja sukupuolella ole mitään merkitystä. Kelkkailun myötä olen huomannut, että minäkin pystyn nauttimaan luonnosta ja moottoriurheilusta. Olen aiemmin aliarvioinut itseäni monessa suhteessa, ja tämä oli taas yksi esimerkki. Uskallanpas!
Mikä on ollut paras oppi kelkkailussa?
Minttu: Kelkkanaisen eväsleipä, eli kamiinan päällä foliossa lämmitetty täytetty voileipä taukokodalla. Kuulin myös, että kelkan pakoputken vieressä voi lämmittää pienen pakastepizzan. Se on mahtava oivallus, jota aion kokeilla! Yllätyin myös siitä, miten monella tapaa kelkkailua voi harrastaa. Inari vetää latuhöylää, umpisella voi seikkailla ja reittejä pitkin tehdä pitkiä reissuja.
Inari: Olen oppinut että kelkalla nopeus voi olla myös hyvä asia. Esimerkiksi jos jään päällä on vesisosetta, pitää olla vauhtia – opin sen Saariselällä tänä talvena ja ylitinkin sellaisen paikan useasti onnistuneesti. Välillä koen kelkan selässä hienoja itseni ylittämisen hetkiä. Tässä minä lauttasaarelainen vedän latua Vuojärven metsissä, keskellä Lapin kaamosta.