PUNAISELLA RADALLE JA REITILLE

Toni Vilander, 41, on suomalainen kilpa-autoilija, joka nousi karting- ja Formula Renault –luokkien kautta Ferrarin kilpakuljettajaksi vuonna 2006 ajaen yhä kisoja italialaisvalmistajan GT-luokan kilpureilla. Moottorikelkkailuun Toni tutustui jo lapsena kotonaan Kankaanpäässä, ja läheinen suhde talviseen vauhtilajiin on säilynyt näihin päiviin asti. Nykyään hän nauttii erityisesti pitkistä ajoreissuista Lapin reiteillä.

Toni on fanaattinen reittikelkkailija, joten ei ole yllätys että Rave RE on hänen suosikkimallinsa.

AJAT EDELLEEN SATUNNAISIA KISOJA GT-SARJASSA JA OLET MUKANA FERRARIN TOIMINNASSA. KERTOISITKO TARKEMMIN, MITÄ TOIMENKUVAASI KUULUU NYKYÄÄN?

Toni: Olen edelleen mukana Ferrarin kisatiimissä, mutta nyt ensimmäistä kautta ilman koko kauden kisaohjelmaa. Olen ajanut tällä kaudella neljä kisaviikonloppua Italian GT-sarjassa, mutta työskennellyt enemmän myös kaupallisella puolella. Toimin Ferrarin brändilähettiläänä, auttaen esimerkiksi Ferrarin kisa-autojen omistajia ympäri maailmaa. Seuraan heidän otteitaan radalla ja autan heitä kehittymään paremmiksi ratakuljettajiksi. Olen myös mukana Lempäälässä Ferrareita myyvän Luxury Collection –liikkeen toiminnassa. Meillä on myyntipiste myös Tallinnassa sekä pian avaamme myymälän Helsinkiin. Omistamme yhdessä vaimoni Erjan ja yhtiökumppanin kanssa racing-henkisen ravintola Bar & Grill Varikon kotipitäjässäni Kankaanpäässä. Syksy on kiireinen MTV3:lla F1-kommentaattorin roolissa, jossa toivon mukaan pääsemme pitkästä aikaa myös paikan päälle kisoihin lähikuukausina.

MITKÄ OVAT PARHAAT MUISTOSI PITKÄLTÄ KILPA-AUTOILIJAN URALTASI?

Toni: Pidän suurimpana saavutuksenani sitä, että olen pystynyt tekemään autourheilusta, suuresta intohimostani, ammatin ja pystynyt tekemään sitä näinkin pitkään. 15 vuotta kestänyt Ferrari-taival kaiken kaikkiaan on antanut paljon: olen oppinut Italian kielen ja kulttuurin ja saanut olla osana Ferrarin legendaarista racing-perhettä ja –yhteisöä.

Yksittäisistä kisoista nostaisin esiin kaksi voittoa LeMansin 24 tunnin kisassa GT-autojen luokassa, sekä Australiassa ajetun Bathurstin 12 tunnin kisan voiton vuonna 2017.

Tietysti GTE Pro –luokan maailmanmestaruus 2014 on jäänyt myös mieleen.

Toni kiertämässä legendaarista Monzan rataa FIA WEC -kilpailussa Ferrari 488 GTE:llä heinäkuussa 2021. Kuva: Ferrari

OLET MYÖS INNOKAS KELKKAILIJA. MISTÄ HARRASTUS ON SAANUT ALKUNSA?

Toni: Enollani oli aikanaan Mäntsälässä koneliike, josta sain lapsuudessa pikkukelkkoja käyttööni usein joulunpyhiksi. Isäni on kotoisin Rovaniemeltä ja hänellä on ollut aina kelkkoja kotona. Kasvettuani riittävän kokoiseksi pääsin ajamaan hänen kelkoilla ja huoltamaan niitä. Lapsuudenkotini oli harvaanasutulla seudulla, joten siellä oli mahdollista ajaa muun muassa pelloilla.

Aktiivisen kilpailu-urani aikana pääsin harrastamaan kelkkailua vähemmän, sillä talvet olivat kiireisiä. Kisakausi päättyi joulukuun alussa ja seuraavan kauden testit alkoivat jo tammikuun alussa. Loukkaantumisia piti välttää, sillä kausi olisi ollut heti pielessä. Myös kroppa tarvitsi lepoa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kuitenkin päässyt ajamaan huomattavasti enemmän.
 

MILLAISTA KELKKAILUA HARRASTAT? ENTÄ MILLAINEN KUSKI OLET?

Toni: Vauhdikas reittikelkkailu on minun juttuni. Eteneminen saa olla välillä hyvin reipastakin, mutta pidän silti aina järjen mukana ajaessa. En halua joutua lasarettiin ja ajopäivän iltana on tavoite päästä aina ehjänä saunaan. Takavuosina olen ajanut joitain endurokisojakin harrasteluokassa, mutta iän myötä olen alkanut tykätä enemmän pitkistä seikkailuista reitillä kuin kelloa vastaan ajamisesta. Esimerkiksi viime talvena ajoimme ystävien kanssa 900 kilometriä neljässä päivässä Lapin reiteillä. Aamulla reitille, 5-6 tuntia ajamista ja illaksi majapaikkaan saunaan – ne olivat upeita ajopäiviä.


Seikkailu on minulle osa kelkkailua. Usein olemme olleet marraskuussa talven ensimmäiset kelkkailijat Rovaniemi-Levi –välillä, jossa on välillä eksyttykin kun ei ole ollut muiden jälkiä seurattavana. Vastaavasti keväällä ajamme viimeiset ajot, kun purot virtaavat soilla vapaana toukokuussa ja aurinko lämmittää.

MILLAISELLA KELKALLA AJAT MIELUITEN?

Toni: Urheilullinen reittikelkka sopii minulle parhaiten. Olen omistanut useampia Lynx Rave RE –malleja ja kaksi viimeistä kelkkaani oli Rave Enduroa. Ensi kaudelle odotan uutta Rave RE:tä 600-kuutioisella koneella. Olen tykästynyt siihen kelkkaan todella.

Kelkan kehitys on ollut huimaa viimeisen 10 vuoden aikana, mitä tulee etenkin moottoriin ja alustaan. Kelkan valmiusaste on todella kovalla tasolla ja se on käytännössä valmis kovaan ajoon heti tuotantolinjalta tultuaan. Lynxissä arvostan myös käyttövarmuutta. Kelkka lähtee kaikissa olosuhteissa napista käyntiin, eikä kelkka ole koskaan jättänyt reitille.

KIERRÄT RATAA PUNAISELLA FERRARILLA JA LIIDÄT LUMELLA PUNAISELLA LYNXILLÄ. ONKO MERKEISSÄ MITÄÄN YHTÄLÄISYYKSIÄ?

Toni: Molemmat merkit herättävät minussa vahvoja positiivisia tunteita. Ferrariin minulla on erityinen suhde, sillä merkki on ollut työnantajani 15 vuoden ajan ja olen pisimpään merkille työskennellyt tehdaskuljettaja. Ferrari on brändinä yksi maailman tunnetuimpia. Lynxissä minua puhuttelee suomalaisuus ja se, että merkin koti on Rovaniemellä, mistä isänikin on kotoisin.

Näkisin, että yhteistä noille merkeille on järjestelmällisyys ja määrätietoisuus. Tekeminen on kaikella tasolla suunnitelmallista ja korkealaatuista.

Toni (vasemmalla alhaalla) juhlimassa SRO World Challenge America -sarjan voittoa yhdessä ajoparinsa Miguel Molinan ja Ferrarin tiimin kanssa. Kuva: Ferrari

MITEN KELKKAILU TUKEE RATA-AUTOILUA?

Toni: Kelkkailu on loistavaa lajinomaista treeniä, jossa korostuu reitin lukeminen ja fyysinen kuormitus koko kropalle. Pitkä, useamman tunnin mittainen reittiajo palvelee radalla ajettavia kestävyyskisoja, joita olen ajanut paljon. Lihaksiston pitää olla tottunut jatkuvaan tärinään ja keskittyminen täytyy pystyä pitämään useita tunteja skarppina. En ole koskaan ajanut kaksipyöräisillä, mutta kelkkailussa olen yltänyt sellaiselle tasolle, että pysyn kokeneempienkin vauhdissa mukana. Se tuo hyvää fiilistä!

MIKÄ ON PARAS KELKKAILUMUISTOSI?
 

Toni: Ajoimme ystävien kanssa pari vuotta sitten Rovaniemeltä Leville, sieltä edelleen Kilpisjärvelle ja takaisin Leville. Maisema muuttui Kilpisjärvelle tultaessa huimasti: ympärillä oli yhtäkkiä korkeita tuntureita, joiden keskellä tunsi itsensä hyvin pieneksi. Reitti meni avonaisessa maastossa korkealla tunturiylängöllä vaikka kuinka pitkästi, eikä maasto tarjonnut mitään kiintopisteitä ja kovat tuulenpuuskat riepottelivat ajaessa.

Vaikka tykkään vauhdikkaasta etenemisestä, kelkkailu on minulle myös tapa rentoutua ja päästä keskelle luontoa. Maltan fiilistellä maisemia kelkan selästä ja pysähtyä ihailemaan poroja tai lintuja reitin sivuun.