OLET MYÖS INNOKAS KELKKAILIJA. MISTÄ HARRASTUS ON SAANUT ALKUNSA?
Toni: Enollani oli aikanaan Mäntsälässä koneliike, josta sain lapsuudessa pikkukelkkoja käyttööni usein joulunpyhiksi. Isäni on kotoisin Rovaniemeltä ja hänellä on ollut aina kelkkoja kotona. Kasvettuani riittävän kokoiseksi pääsin ajamaan hänen kelkoilla ja huoltamaan niitä. Lapsuudenkotini oli harvaanasutulla seudulla, joten siellä oli mahdollista ajaa muun muassa pelloilla.
Aktiivisen kilpailu-urani aikana pääsin harrastamaan kelkkailua vähemmän, sillä talvet olivat kiireisiä. Kisakausi päättyi joulukuun alussa ja seuraavan kauden testit alkoivat jo tammikuun alussa. Loukkaantumisia piti välttää, sillä kausi olisi ollut heti pielessä. Myös kroppa tarvitsi lepoa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kuitenkin päässyt ajamaan huomattavasti enemmän.
MILLAISTA KELKKAILUA HARRASTAT? ENTÄ MILLAINEN KUSKI OLET?
Toni: Vauhdikas reittikelkkailu on minun juttuni. Eteneminen saa olla välillä hyvin reipastakin, mutta pidän silti aina järjen mukana ajaessa. En halua joutua lasarettiin ja ajopäivän iltana on tavoite päästä aina ehjänä saunaan. Takavuosina olen ajanut joitain endurokisojakin harrasteluokassa, mutta iän myötä olen alkanut tykätä enemmän pitkistä seikkailuista reitillä kuin kelloa vastaan ajamisesta. Esimerkiksi viime talvena ajoimme ystävien kanssa 900 kilometriä neljässä päivässä Lapin reiteillä. Aamulla reitille, 5-6 tuntia ajamista ja illaksi majapaikkaan saunaan – ne olivat upeita ajopäiviä.
Seikkailu on minulle osa kelkkailua. Usein olemme olleet marraskuussa talven ensimmäiset kelkkailijat Rovaniemi-Levi –välillä, jossa on välillä eksyttykin kun ei ole ollut muiden jälkiä seurattavana. Vastaavasti keväällä ajamme viimeiset ajot, kun purot virtaavat soilla vapaana toukokuussa ja aurinko lämmittää.